Viikonloppu meinas olla vähän vaikeampi. Tuli mietittyä paljon Malawin ihmisten oloja ja elämistä. Miten kipeältä tuntuu ajatella, että tulee itse valitettua vähän liiankin pienistä asioista ja täällä moni ihminen ei meinaa saada rahaa edes ruokaan. Elääkseen on sitten yritettävä myydä ihan mitä tahansa, likaisista vaatteista leluihin tai jopa koiranpentuihin. Samat myyjät saattavat olla tien varressa aamusta iltaan. Lisäksi, terveydenhuoltoon ei kaikilla ole rahaa, vaikka peruspalvelut kaikki kyllä saavat.
Sairaalassa työskennellessä näkee myös kaikenlaista. Yhdessä hetkessä tapaat menehtymässä olevan lapsen ja seuraavaksi kotiutat iloisen, leikkivän pienen. Asioita miettiessä myös ensimmäinen koti-ikävä pääsi iskemään.
Onneksi alkuviikko on tuonut mukanaan muuta ajateltavaa, kun on jälleen tutustuttu lisää Lilongwen kaupunkiin ja töissä alkaa löytyä jo rutiinia, jotta voi osallistua lasten hoitoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti