Mitä asioita kaipaan Suomesta tällä hetkellä? Mieleen tulee aika nopeasti nyrkkipyykkiä pestessä, että pyykinpesukone olisi ihana olla. Lisäksi kaipaan Suomen liikennesääntöjä. Täällä liikenne on rehellisesti sanottuna jopa vähän pelottavaa. Jos poliisi ei ole ohjaamassa liikennettä, risteyksessä työnnytään mihin tahansa väliin. Nämä pari asiaa tulevat ensimmäisenä mieleen.
Miten sitten menee sairaalassa? Päivärytmi on tuttua. Ensin aamuraportti, jossa kokoontuu lääkäreitä, sekä hoitajia ja keskustellaan osastojen ja joidenkin potilaiden tilanteesta. Tämän jälkeen siirrytään osastolle, jossa käydään läpi potilaat, mitataan vitaalit, hoidetaan lääkärin kierto, sekä annetaan lääkkeet. Osa potilaista pääsee kotiutumaan, kun taas toisten hoitoa jatketaan vielä eteenpäin osastolla. Lounaan jälkeen tulee mm. vielä uudet vitaalien mittaukset ja lääkkeiden annot. Uusia potilaita voi tulla pitkin päivää osastolle.
Joku lapsen huoltajista, yleensä äiti on lähes jatkuvasti lapsen kanssa vuoteella. Omainen huolehtii itse lapsen tarpeista, hakee ja antaa ruokaa, vaihtaa vaipat, joskus osa on jopa siivonnut lattiaa (vaikkakin siivoajiakin on, ja siivoavat todella ahkerasti osastoa).
Henkilökunnalla on hurjan paljon tietotaitoa ja he antavat potilaille parasta mahdollista hoitoa, mitä resurssien puitteissa on mahdollista.
Vapaa-ajalla olemme pyörineet paljon kaupungissa, viettäneet aikaa uusien malawilaisten ystävien kanssa ja sunnuntaina pyörähdettiin myös Lilongwen wild life center:ssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti