Edellisestä kirjoituksesta onkin jo aikaa, joten aika päivitellä tilannetta.
Tämä viikko meni pyöriessä päivystyksen puolella. Paljon, paljon erilaista ja mielenkiintoista tekemistä ja näkemistä on tullut vastaan. Päivystyksen tiloissa potilaille laitetaan kanyyli, annetaan ensimmäiset annokset lääkkeitä, annetaan tarvittava hoito ja tästä lähetetään eteenpäin joko osastolle tai sitten voinnin salliessa kotiin. Samalla osastolle tulee myös potilaita, jotka valmistautuvat leikkaukseen tai johonkin muihin hoitoihin, kuten malarialääkkeen ottoon tai haavanhoitoihin.
Torstaina oltiin etuoikeutetussa asemassa, kun pääsimme tutustumaan paikalliseen terveyskeskukseen. Pakko myöntää, että itselläni ei riittäisi halua työskennellä kyseisessä paikassa, kun on Suomessa tottunut jo liian hyvään. Ilman sähköä ja töissä ollaan kerrallaan kokonainen viikko. Töitä tulet tekemään siis 24/7 viikon ajan, täysin yksin. Kyseisessä terveyskeskuksessa työskentelee vain kaksi hoitajaa, jotka tekevät vuoroviikot. Toki, jos toinen esimerkiksi sairastuu, voit joutua tekemään töitä muutamankin viikon putkeen, tai kuten yhdelle työntekijälle oli käynyt, 3 kuukautta putkeen. Kyseinen terveyskeskus oli kuitenkin tarkoitettu vain synnyttäville ja raskaana oleville.
Potilashuone.
Tila, jossa omaiset tekevät ruokaa.
Vastaanottotila
Tila, jossa omaiset voivat nukkua.
Täällä omaisilla on tärkeä rooli. Potilailla on aina joku omainen mukana. Naisilla äiti, miehen äiti, mummo, sisko tmv. He avustavat potilasta itsensä huolehtimisessa, laittavat ruokaa jne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti