Saapuminen Malawiin

Matkustaminen on aina yhtä rankkaa. Etenkin silloin, kun matkan kesto on 24h, lentokonetta tulee vaihtaa useasti ja käydä läpi monta turvatarkastusta. Sunnuntaina pääsimme matkaan Helsingistä Amsterdamiin pienien lentokoneongelmien jälkeen klo 15. Amsterdam-Nairobi välin kuljimme yölentona ja aamupäivällä jatkoimme Nairobista vielä loppuun asti Malawiin. Koin, että saimme todella lämpimän vastaanoton perillä, kun meitä vastassa oli koulun henkilökuntaa toivottamassa meidät tervetulleiksi.

Olen reissannut niin vähän maailmalla, että kaikki tuntuu olevan niin ihmeellistä ja uutta. Malawiin päästyämme onkin sitten riittänyt ihmeteltävää, kauniista linnuista erikoisiin kasveihin ja luontoon.

Nimeni on aiheuttanut välillä hilpeyttä ja tuntuu olevan hyvin vaikea lausua. Olen ollut jo mm Enni, Esi ja Essie ja jotkut eivät halua edes yrittää nimen lausumista. :D

Kieliongelmia on ollut jo nyt jonkin verran, mutta niistä on selvitty. Vaikkakin välillä meinaa iskeä pieni paniikki, kun ei ymmärrä mitä toinen yrittää sanoa. Kaikki malawilaiset eivät myöskään puhu englantia, vaan osa puhuu vain chichewaa. Asunnon kylmä suihkuvesi ei haittaa, ihanan virkistävää. Kaikista suurin ongelma näissä parissa päivässä on olleet JÄÄTÄVÄN kokoiset ötökät… Torakat, madot, heinäsirkat ja minulle kaikkein kauheimpana, hämähäkit! Kai niihinkin jossain välissä tottuu.

Muuten asuntomme on ollut viihtyisä. Nukumme kolmestaan samassa huoneessa, mutta meillä on oma kylpyhuone, keittiö, olohuone (tosin ilman kalusteita), sekä terassi.

 

Ihmiset ovat olleet todella ihania ja ystävällisiä. Tiistai venyi pitkäksi, mutta kului kuitenkin nopeasti, kun tutustuimme sairaalaan, kouluun, sekä työntekijöihin Daeyang universityn alueella ja kävimme Nursing counsilin haastattelussa, josta saimme luvan harjoittelujaksoon sairaalassa. Samalla hoidimme kauppaostoksia ja hankimme malawilaiset liittymät puhelimiin, jotta saa yhteyden taas Suomeenkin päin.
Tunteet ovat samaan aikaan innostuneita, odottavia ja erittäin jännittyneitä.

Keskiviikko, jälleen uuden jännityksen vuoro, kun pääsimme ekaa päivää Daeyangin sairaalaan lastenosastolle. Tällä hetkellä päässä on todellinen ”tietoähky” kaikesta uudesta, kun opettelimme malawilaisten opiskelijoiden kanssa päivärytmiä, tutustuimme osastoon ja osallistuimme lääkärin kierrolle. Täytyy sanoa, että lääkärin kierto oli todella opettavainen ja lääkäri osallisti paikallisia opiskelijoita kyselemällä heiltä oireista ja hoidoista. Samaan aikaan suru kuitenkin valtasi mielen, kun kohtasimme myös potilaita, jotka olisivat hoidettavissa, jos he pääsisivät parempaan sairaalaan hoitoon. Mutta ilman parempaa hoitoa, lapsi tulee menehtymään.

 

Jo muutamassa päivässä olemme saaneet ihmisiä ympärillemme, joiden kanssa voi jutella melko vapaasti ja heittää vitsiäkin.

Ihana sää, ihanat ihmiset ja ihana luonto! Tällä hetkellä näillä fiiliksillä, vaikka välillä pää tuntuu täyttyvän liiasta informaatiosta!

Kunhan sairaalan rytmi tulee tutuksi, pystyn varmasti paremmin myös blogissani kirjoittamaan Malawin terveydenhuollosta. Tässä hyvin pieni blogikirjoitus tämän hetken ajatuksista. (Ja jos jotakuta kiinnostaa tietää jostakin tietystä asiasta lisää, voi toki laittaa kommentteihinkin viestiä).

 Paikallinen ambulanssi

 

Asuntolarakennus, josta löytyy myös meidän asuntomme.