Matkustaminen on aina yhtä rankkaa. Etenkin silloin, kun
matkan kesto on 24h, lentokonetta tulee vaihtaa useasti ja käydä läpi monta
turvatarkastusta. Sunnuntaina pääsimme matkaan Helsingistä Amsterdamiin pienien
lentokoneongelmien jälkeen klo 15. Amsterdam-Nairobi välin kuljimme yölentona
ja aamupäivällä jatkoimme Nairobista vielä loppuun asti Malawiin. Koin, että
saimme todella lämpimän vastaanoton perillä, kun meitä vastassa oli koulun
henkilökuntaa toivottamassa meidät tervetulleiksi.
Olen reissannut niin vähän maailmalla, että kaikki tuntuu
olevan niin ihmeellistä ja uutta. Malawiin päästyämme onkin sitten riittänyt
ihmeteltävää, kauniista linnuista erikoisiin kasveihin ja luontoon.
Nimeni on aiheuttanut välillä hilpeyttä ja tuntuu olevan hyvin vaikea lausua. Olen ollut jo mm Enni, Esi ja Essie ja jotkut eivät halua edes yrittää nimen lausumista. :D
Kieliongelmia on ollut jo nyt jonkin verran, mutta niistä on selvitty.
Vaikkakin välillä meinaa iskeä pieni paniikki, kun ei ymmärrä mitä toinen
yrittää sanoa. Kaikki malawilaiset eivät myöskään puhu englantia, vaan osa puhuu vain chichewaa. Asunnon kylmä suihkuvesi ei haittaa, ihanan virkistävää.
Kaikista suurin ongelma näissä parissa päivässä on olleet JÄÄTÄVÄN kokoiset
ötökät… Torakat, madot, heinäsirkat ja minulle kaikkein kauheimpana, hämähäkit!
Kai niihinkin jossain välissä tottuu.
Muuten asuntomme on ollut viihtyisä. Nukumme kolmestaan
samassa huoneessa, mutta meillä on oma kylpyhuone, keittiö, olohuone (tosin
ilman kalusteita), sekä terassi.
Ihmiset ovat olleet todella ihania ja ystävällisiä. Tiistai
venyi pitkäksi, mutta kului kuitenkin nopeasti, kun tutustuimme sairaalaan,
kouluun, sekä työntekijöihin Daeyang universityn alueella ja kävimme Nursing
counsilin haastattelussa, josta saimme luvan harjoittelujaksoon sairaalassa. Samalla
hoidimme kauppaostoksia ja hankimme malawilaiset liittymät puhelimiin, jotta
saa yhteyden taas Suomeenkin päin.
Tunteet ovat samaan aikaan innostuneita, odottavia ja erittäin jännittyneitä.
Keskiviikko, jälleen uuden jännityksen vuoro, kun pääsimme
ekaa päivää Daeyangin sairaalaan lastenosastolle. Tällä hetkellä päässä on
todellinen ”tietoähky” kaikesta uudesta, kun opettelimme malawilaisten
opiskelijoiden kanssa päivärytmiä, tutustuimme osastoon ja osallistuimme
lääkärin kierrolle. Täytyy sanoa, että lääkärin kierto oli todella opettavainen
ja lääkäri osallisti paikallisia opiskelijoita kyselemällä heiltä oireista ja
hoidoista. Samaan aikaan suru kuitenkin valtasi mielen, kun kohtasimme myös
potilaita, jotka olisivat hoidettavissa, jos he pääsisivät parempaan sairaalaan
hoitoon. Mutta ilman parempaa hoitoa, lapsi tulee menehtymään.
Jo muutamassa päivässä olemme saaneet ihmisiä ympärillemme,
joiden kanssa voi jutella melko vapaasti ja heittää vitsiäkin.
Ihana sää, ihanat ihmiset ja ihana luonto! Tällä hetkellä
näillä fiiliksillä, vaikka välillä pää tuntuu täyttyvän liiasta informaatiosta!
Kunhan sairaalan rytmi tulee tutuksi, pystyn varmasti
paremmin myös blogissani kirjoittamaan Malawin terveydenhuollosta. Tässä hyvin
pieni blogikirjoitus tämän hetken ajatuksista. (Ja jos jotakuta kiinnostaa
tietää jostakin tietystä asiasta lisää, voi toki laittaa kommentteihinkin
viestiä).
Paikallinen ambulanssi
Asuntolarakennus, josta löytyy myös meidän asuntomme.